”Tekniikan oppiminen on pitkä prosessi, mutta vielä kauemmin vie opitun siirtäminen kilpailuvauhtiin eri olosuhteissa ja loppumatkan väsymysvaiheissa” (hiihtotekniikasta Kirvesniemi 2000, 23).Hyvä harjoittelu perustuu harjoitusrasituksen ja palauttavan harjoittelun rytmitykseen niin että harjoitustasapaino säilyy ja optimaalinen suorituskyky saadaan aikaan pienimmällä mahdollisella harjoitusrasituksella. Kilpailukaudella urheilijan tulee olla täynnä kilpailuvirettä eikä vain fyysisesti suoritusvalmis. (Kirvesniemi 2000, 24.)
Harjoitustasapainon suurin uhka on väärin arvioitu kehon rasittuneisuus eli kehon signaalien huono tulkinta. Parin kolmen päivän palautuksen jälkeen keho voi tuntua levänneeltä (mm. sokeritasapainon palauduttua, hermoston toivuttua ja harjoituskipujen poistuttua) vaikka elimistön palauttavat uudentamisprosessit ovat vasta alkuvaiheessa. (Kirvesniemi 2000, 24–25.)
Taitoa ja fysiikkaa tulee harjoittaa kilpailujoustavuuden saamiseksi kilpailutilanteen suoritusvaatimuksia laajemmin. Kilpailujoustavuusharjoitteiden tulee olla pääosin lajinomaisia. Harjoittelun on kehitettävä kestävyysominaisuuksien lisäksi vauhtiominaisuuksia, jatkuvaan hitaaseen voimantuottoon ei pidä jäädä kiinni. (Kirvesniemi 2000, 23.)
Laadun ylläpitäminen harjoittelussa edellyttää jatkuvaa ja monipuolista harjoittelun ohjausta. Laadultaan hyvä harjoittelu kehittää urheilijan kilpasuorituksessa edellytettyjä lajinomaisia tekijöitä nopeutta unohtamatta. Lihaksiston optimaalinen toiminta on urheilusuorituskyvyn kannalta olennaista. (Kirvesniemi 2000, 22 ja 25.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Kirvesniemi, Harri. 2000. Harri Kirvesniemi: Laatua ja tuottavuutta kesäharjoitteluun. Juoksija-lehti 4 (30. vuosikerta, 22–25.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.