”12 K:n sääntö Kivun hoito: kiroilu, kiireellinen ensiapu: kylmä, kompressio (paine), kohoasento, kipulääke, kirurgia ja kuntoutus, korvaava harjoittelu, kärsivällisyys, kirurgia, kokemuksesta oppiminen” (mukaillen Syrjälä 2000, 60).Kylmää käytetään ensiapuna äkillisissä pehmytkudosvammoissa osana 3 K:n hoitoa (kylmä, kompressio, kohoasento) johon kuuluu välitön (tulehdus)kipulääke. Vamman laadusta riippuen ensiapu voi estää kirurgian tarpeen. (Syrjälä 2000, 60.)
Kylmähoito käytetään tulehdustilan hoitoon (mm. nyrjähdysten ensiapuun sekä revähdysten ja venähdysten palauttavaan hoito) useita kertoja päivässä. Lämpöhoitoa käytetään rasittuneiden lihasten palauttavaan hoitoon ja rentouttamiseen. (Syrjälä 2000, 60.)
Kylmähoidon fysiologiset vaikutukset perustuvat kudoksen aineenvaihdunnan (kuona-aineita syntyy vähemmän), verenkierron hidastumiseen ja tulehdustilan (turvotuksen) rauhoittumiseen. Yhdessä nämä tekijät alentavat kipua. (Syrjälä 2000, 60.)
Lämpöhoidon fysiologiset vaikutukset perustuvat kudoksen aineenvaihdunnan ja verenkierron vilkastumiseen. Lämpö edistää lihaksen palautumista, lisää sidekudoksen venyvyyttä, laukaisee lihaskramppeja ja rentouttaa. Lämpötila voimistaa tulehdusta kudosvammoissa. (Syrjälä 2000, 60.)
Kylmä- tai lämpöhoidon kesto on 15–20 minuuttia. Kylmähoidon esteenä on mm. ns. kylmäallergia sekä tuntopuutokset ja lämpöhoidon esteenä kudoksen tulehdustila sekä (syvähoidon) ihmiskudoksen metalliosat tai sydäntahdistin. (Syrjälä 2000, 60.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Syrjälä, Teppo. 2000. Fysioterapia: Kylmää vai kuumaa kipuun? Juoksija-lehti 10 (30. vuosikerta, 60.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.