maanantai 17. toukokuuta 2010

Varastorautajumi

Varastorautajumi on elimistön varastoraudan (ferritiini) alimäärätilanne ja sen riskitekijät ovat biologisia, fysiologisia ja ravitsemuksellisia tekijöitä jotka voivat altistaa kehon raudanpuutteelle. Alidiagnosoitu varastorautajumi (lievä rautajumi) on kestävyysurheilijoilla yleinen ravintovalmennuksen epäkohta. (Ilander 2004, 64–67.)
”Varo varastorautajumia!” (pjo).
Hemoglobiinin taso ei välttämättä tuo esiin kehon varastoraudan vähäisyydestä aiheutunutta rautajumia (piilevä raudanpuute). Varastorautajumi heikentää maksimaalista hapenottokykyä sekä kehon suorituskykyä ja suorituskyvyn kehittymistä. (Ilander 2004, 64–67.)

Runsas ja kuormittava liikunta (mm. punasolujen lyhentynyt elinikä, runsas hikoilu) lisää raudan tarvetta. Rautajumin riskitekijöitä ovat lisäksi mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):
  1. elimistön itse aiheutettu rautahukka (mm. verenluovutus)
  2. imeytymistä parantavat asiat (mm. C-vitamiini, eläinperäinen ravinto (liha), ruoan happamuus)
  3. imeytymistä vaikeuttavat asiat (mm. fosfaatti ja kalsium (maitotuotteet), fytaatti (viljatuotteet, pähkinät; myös persilja, pinaatti), proteiini (kananmuna, maito, soija), ravintokuitu, tanniini (kahvi, kaakao, tee)
  4. kasviperäinen ruokavalio (ei eläinperäisiä raudanlähteitä)
  5. kipulääkkeiden ja eräiden muiden lääkkeiden ja ravintolisien käyttö (mm. asetyylisalisylaatti, kupari, liikahappoisuuslääkkeet, sinkki)
  6. piilevä suoliston verenvuoto ja runsas sairastelu
  7. naissukupuoli, kuukautisvuoto, synnyttäneisyys (yksi tai useampia lapsia)
  8. nuoruusiän painontarkkailuelämäntapa
  9. runsas juokseminen (aineenvaihdunnan lisääntynyt raudan käyttö; askelhemolyysi; punasolut rikkoutuvat juoksun aikana)
  10. runsas ravinnon ravintokuitu. (Ilander 2004, 64–67.)
Hemoglobiinin taso ei välttämättä tuo esiin kehon varastoraudan vähäisyydestä aiheutunutta rautajumia. Elimistön hyvä rautataso on urheilijan suorituskyvyn yksi tekijä. Yleensä tasapainoinen sekaruokavalio riittää rautajumin ennaltaehkäisyyn. (Ilander 2004, 64–67.)

Varastorautajumin korjaamisessa käytetyn rautalääkekuurin kesto on yleensä 9–12 kk ja rautaa ei tulisi käyttää lääkkeenä ennen diagnosoitua raudanpuutetta. Pienenä annoksen (alle 50 mg/vrk) rauta ravinnonlisänä ei yleensä häiritse tai vahingoita elimistön toimintaa. (Ilander 2004, 67.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ilander, Olli. 2004. Kunto ruosteessa – raudastako puute. Juoksija-lehti 7 (34. vuosikerta, 64–67.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.