Tieteellinen tutkimus: koira ja sen isäntä

Koiran omistaja kuolee ja eläin joutuu uudelle omistajalle. Parin viikon kuluttua se löydetään sadan kilometrin päästä entisen omistajansa haudalta (jonka sijainnista sillä ei ole voinut olla mitään tietoa). Tavallinen kansalainen pitää tapausta mielenkiintoisena, lehtimies ehkä soittaa pari puhelua (varmistaa jutun todenperäisyyden) ja julkaisee sen. (Pekola 2000, 36.)

Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu epäily. Kun tutkija kuulee tämän tarina, tutkija päättää selvittää asian tieteellisellä tutkimuksella. Tieteellisen tutkimuksen kulku on seuraava:

1. valitaan 100 koiraa ja niiden omistajaa
2. tapetaan koirien omistajat
3. haudataan koirien omistajien ruumiit eri puolelle maata
4. katsotaan, löytävätkö koirat omistajiensa haudoille
5. laaditaan tulokset ja julkaistaan ne. (Pekola 2000, 36.)

Jos onnettomat koirat eivät löydä hautoja, tutkija on ikionnellinen. Hän on jälleen kumonnut myytin kriittisellä elämänasenteellaan. (Pekola 2000, 36.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Pekola, Tapio. 2000. Kolumni: Quijoten jalanjäljillä. Juoksija-lehti 1 (30. vuosikerta, 36–37.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.