Juoksukengän tekniikka

Juoksukengän tekniikka on siihen rakenne- ja materiaaliratkaisuilla aikaansaatu kengän toiminnalliset ominaisuudet määrittelevä kokonaisuus. Hyvä juoksukenkä suojaa jalkaa juoksurasituksen aikana ja ei itse aiheuta juoksuvammoja. (Anttila 2003, 54 ja Töyrylä 2001, 30–31.)

”Jokainen hankkii joskus (kalliit (pjo)) kengät, jotka eivät ole sopivat” (Töyrylä 2001, 30).

Kengän lesti on kengän kolmiulotteinen rakenne. Pitkittäissuunnassa lesti voi olla suora tai käyrä ja leveyssuunnassa mm. leveä tai kapea. Lestin muodon tulisi olla jalanmukainen, jalka ei sopeudu sopimattomaan lestiin. Lestin sopivuus selviää koettamalla ja joskus toisen sukupuolen kenkä sopii juoksijan jalkaan paremmin kuin oman sukupuolen malli. (Töyrylä 2001, 30–31.)

Kengän profiili on kengän kantapään ja päkiäosan välinen korkeusero. Toiminnallinen pitkittäisprofiili on jalan kantapään ja päkiän välinen korkeusero juoksun aikana jolloin pehmeä pohjarakenne laskee ja kova pohjarakenne nostaa toiminnallista jalanosan korkeutta. (Anttila 2004, 54.)

Tyypillinen korkeusero harjoitusjalkineessa on 12–13 mm (alaraja 10 mm). Yleensä jalan etuosan kiputilat (mm. etureisi, jalkapöytä, sääri) lievittyvät matalakantaisella jalkineella ja jalan takaosan kiputilat (akillesjänne, pohkeet, takareisi) korkeakantaisella jalkineella. Kengän sopimaton toiminnallinen pitkittäisprofiili voi vastaavasti pahentaa näitä kiputiloja sekä heikentää juoksutuntumaa (jalan kostetusta alustaan). (Anttila 2004, 54 ja Töyrylä 2001, 30–31.)

Kengän pitkittäisprofiilia voidaan muuttaa korkeammaksi kantakorotuksella. Yleensä kantakorotusten sijasta tulisi poistaa niiden tarve jalan rakenteiden kuntoutuksella. (Anttila 2004, 54.)

Kengän päällinen vaikuttaa mm. kengän istuvuuteen, kiertojäykkyyteen sekä tukevuuteen ja ne ovat enemmän tai vähemmän jalan tuuletuksen sallivia ja vedenpitäviä. Kengän päälliseen kuuluu nauhoitusratkaisu ja kengän kieli. (Töyrylä 2001, 31.)

Kengän ulkopohja toimii iskunvaimentajana ja mahdollisesti tukena liiallisen tai liian vähäisen nilkan sisäkierron omaavan juoksijan askelluksessa. Ulkopohjan pito-ominaisuuksien tulisi vastata juoksualustaa. Kengän sisäpohja (välipohja) toimii iskunvaimentajana ja parantaa jalan istuvuutta kengässä. Sisäpohja voi irrotettava tai kiinteä. Kengän sisä- ja/tai ulkopohjaan voi olla sijoitettuna erilaisia kengän ominaisuuksia muuttavia rakenteita. (Töyrylä 2001, 30–31.)

Juoksukenkä tulisi hankkia sen perusteella miten hyvin sen tekniikka sopii juoksijan jalalle. Kengän tekniikka tulisi osata määritellä ostotilanteessa niin hyvin, että kenkää voidaan käyttää juoksuun sen laskennallinen käyttöikä. Mikäli kenkä aiheuttaa juoksuvammoja tai on liian pieni/suuri, sen käyttö tulee välittömästi lopettaa. (Töyrylä 2001, 30–31.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Anttila, Seppo. 2004. Kenkätesti: Juoksukenkien korkopolitiikka. Juoksija-lehti 3 (34. vuosikerta, 54.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.
Töyrylä, Tero. 2001. Juoksukengät testissä. Juoksija-lehti 3 (31. vuosikerta, 30–36.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.