"Varo sinkkijumia!" (pjo).Sinkkipalautus on ravintovalmennuksen menetelmä jonka tarkoituksena on pitää kehon tarvitseman sinkin määrä riittävänä. Sinkin epävirallinen saantisuositus kestävyysurheilijalle on 20-30 mg/vrk (mies) ja 15-25 mg/vrk (nainen). Suomalaisen ravitsemussuosituksen (1998) vastaavat arvot ovat 9 ja 7 mg/vrk. Muutaman päivän suurennettua saantia 25-100 mg/vrk ja jatkuvan käytössä 40 mg/vrk ei pidetä haitallisena. (Ilander 2004, 36-39.)
Sinkin ylisaanti voi mm. heikentää kuparin ja raudan imeytymistä ja pienentää hyvän HDL-kolesterolin pitoisuutta veressä. Sinkin alipitoisuuteen elimistössä vaikuttavat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):
- haittaruoan nauttiminen (leivonnaiset, makeiset, pitkälle jalostetu einekset, virvoitusjuomat jne.)
- harjoittelun aiheuttama ylirasitustila
- ikääntyminen (veteraanijuoksijat)
- runsas hieneritys (sinkki poistuu hien mukana)
- sinkin alhainen saanti ravinnosta (hiilihydraattipainotteinen ravinto)
- sinkin alhainen imeytyvyys ravinnosta (hiilihydraattipainotteinen ravinnon fytaatit ja kuidut heikentävät sinkin imeytymistä)
- veren sinkkipitoisuus alenee harjoittelun vuoksi (sinkkiaineenvaihdunta muuttuu)
- vähäinen ruokailu (yleensä naisurheilijat) ja kasvisyönti. (Ilander 2004, 36-39.)
Sinkin saantia ylläpidetään nauttimalla kulutukseen nähden sopiva määrä terveellistä ruokaa. Sinkkiä sisältäviä elintarvikkeita ovat mm. maitotuotteet, maksa, meriruoat, rasvaton punainen liha ja täysjyväviljatuotteet. Sinkkiä sisältävä monivitamiinivalmiste tulee nauttia päivittäin. Sinkin parhaita lähteitä ovat proteiinipitoiset ruoat. (Ilander 2004, 37 ja 39.) Elintarvikkeiden sinkkipitoisuus tulee tarkistaa ravitsemustaulukosta.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Ilander, Olli. 2004. Zn - suorituskykyä sinkistä (Juoksija-lehti 9, 34. vuosikerta, 36-39.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.