Järkiperiaatteet suunnistusjuoksuun

Järkiperiaatteet suunnistusjuoksuun ovat juoksusuunnistuksen harjoittelussa noudatettavia periaatteita joiden tarkoituksena on mahdollistaa paras mahdollinen juoksusuorituskyky suunnistuslajin kilpailutilanteessa. Suunnistajan harjoitteluasenteen tulee olla ammattimainen. (Salmi 2003, 36-38.)

"5000 metrin juoksija harjoittelee lähes samoin kuin maratonjuoksija" (Totte Smedslund teoksesta Salmi 2003, 37.)

Suunnistusharjoittelu edellyttää suurta ajallista ja taloudellista resursointia. Järkiperiaatteita suunnistusjuoksuun ovat mm. seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):

1. erikoistutaan eripituisille kilpailumatkoille
2. etsitään omia rajoja, ei oikopolkuja (niitä ei ole)
3. harjoitellaan kilpailunopeudella, paljon ja monipuolisesti (vähentää vammariskiä)
4. harjoitellaan päätoimisesti, mikäli tavoitellaan kansainvälisen tason menestystä
5. jokainen harjoitus harjoitellaan keskittyneesti ja vakavasti
6. kaikkien kilpailumatkojen harjoitteluun käytetty aika on sama
7. kehitetään peruskunto talvikauden aikana
8. kestävyysurheilijan edellytykset ovat itsekuri ja valmius askeettiseen elämäntapaan
9. käytetään harjoitusryhmän sosiaalista tukea, energiaa ja osaamista
10. pidetään sydän ja järki koko ajan käytössä. (Salmi 2003, 36-38.)

Suunnistuskilpailussa menestystä edesauttavia tekijöitä ovat juoksusuorituskyky (kestävyyslahjakkuus) ja maaston ymmärtämisen ja siinä kulkemisen taito (karttanäkemys). Suunnistajalla on kotimaassaan kilpailuetu verrattuna muun tyyppisessä maastossa harjoitelleeseen (mm. Sveitsi: aluskasvillisuus, korkeuserot, kasvit, rastipisteet) suunnistajaan verrattuna. (Salmi 2003, 36 ja 38.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmi, Janne. 2003. Totte Smedslundin menestysresepti: Tunnetta, järkeä ja kovaa työtä. (Juoksija-lehti 3, 33. vuosikerta, 36-38.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.