Sammuminen (sippaus)

Sammuminen (sippaus) on juoksusuorituskyvyn romahdus maratonkilpailun aikana. Sammumista pidetään joissakin piireissä tapana oppia tuntemaan oma suorituskykynsä. Sammuminen on yleinen juoksukilpailuvirhe. (Vuorimaa 2001, 20.)

Sammuminen tapahtuu ilman varoittavia ennakko-oireita. Ainoa keino välttää sammuminen on ennaltaehkäisy vauhdin järkiperusteinen hallinta. Vauhdin järkiperäiseen hallintaan liittyviä etuja ovat mm. (aakkosjärjestyksessä):

1. juoksija saavuttaa parhaan tuloksensa ilman sammumista
2. juoksu on hauskaa koska sammumista ei tarvitse käydä läpi
3. juoksu on koko ajan hallinnassa
4. palautuminen on nopeampaa kuin sammumisen tapahduttua. (Vuorimaa 2001, 21.)

Hiilihydraattivaraston tuhlaaminen maratonjuoksun ensimmäisen puoliskon aikana on tavanomainen juoksukokemusta omaamattoman juoksijan virhe kun oma juoksusuorituskyky ei mahdollista korkeaa anaerobista kynnysvauhtia. 10 000 m kilpailuvauhdin ja potentiaalisen maratonvauhdin ero voi olla korkeintaan 15–25 sek/km, ei suurempi. (Vuorimaa 2001, 21.)

Maratonkestävyys perustuu lajinomaiseen harjoitteluun ja juoksunopeuden hallintaan (juostaan tasaisesti oman suorituskyvyn mukaan). Kestävyysjuoksijan itsetuntemus ja kunnon tuntemus vahvistavat hänen kykyään arvioida maratonin alkuosan juoksunopeus. Maratonsuorituskyky perustuu kykyyn säilyttää energiatasapaino kehon eri energialähteiden välillä niin että sammumista ei tapahdu. (Vuorimaa 2001, 20–21.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo. 2001. Maraton: Maratonilla koetellaan energian riittävyys. Juoksija-lehti 3 (31. vuosikerta, 20–21). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.
Vuorimaa, Timo. 2001. Maraton: Vain juopot sammuvat – eivät kestävyysjuoksijat. Juoksija-lehti 3 (31. vuosikerta, 20–21). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.