Pakonomainen harjoittelu

Pakonomainen harjoittelu on urheilijan mielen yliviritystila joka johtaa harjoitustasapainon siirtymiseen ylirasitustilaan ja edelleen tuloskunnon heikkenemiseen. Pakonomaisessa harjoittelussa pyritään suureen harjoittelumäärään ilman palauttavaa harjoittelua ja siihen voi liittyä tarve säilyttää rutiinit. (Paunonen 2001, 58.)

”Kun tulen harjoituksista ja heitän lenkkikenkäni ja verkkarini pois päältä, unohdan koko asian” (Steve Ovett teoksesta Paunonen 2001, 58).

”Mitäkö teen, kun olen vammautunut? En ainakaan mitään crosstrainingia. Olen tyytyväinen, kun saan olla pari viikkoa harjoittelematta” (Yobes Ondieki teoksesta Paunonen 2001, 58.)

Urheilijan tulisi nähdä harjoittelu valmistautumisena kilpailuihin, ei erilaisina harjoitusmittareiden lukuarvoina (mm. viikkokeskiarvo, kilometrikäyrä). Ahkeruus, intohimo ja tunnollisuus voivat muuttua laadutonta määrää ihannoivassa valmennuskulttuurissa pakonomaiseksi työksi menestyksen puolesta. (Paunonen 2001, 58.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Paunonen, Ari. 2001. Harjoittelu: Pakkomielisyys syö tuloskunnon. Juoksija-lehti 5, (31. vuosikerta, 58.). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.