Juoksijametsästäjä

Antropologit Daniel Lieberman ja Dennis Brable ovat esittäneet tieteellisen olettamuksen siitä, että ihminen kehittyi kestävyysjuoksuun kykeneväksi voidakseen saada liharavintoa (mm. haaskoja etsimällä) ennen aseiden kehittymistä. Proteiini- ja rasvapitoisen ravinnon katsotaan mahdollistaneen ihmisaivojen kehittymisen nykyiselle tasolle. (Viljanen 2007, 54.)

"I am rolling, rolling on the savannah" (paidaton juoksija savanni).

Kuumassa erämaassa haaskojen käyttö oli tehokkain tapa hankkia eläinperäistä ravintoa (saalistus kulutti energiaa ja onnistui harvoin). Ihmislajin evoluutiossa ihmisen elimistöön on kehittynyt mm. seuraavat kestävyysjuoksua suosivat fyysiset ominaisuudet:

1. alaraajojen runsasjänteisyys
2. alaraajojen nivelten iskunvaimennusominaisuudet
3. erikoistuminen juoksuun mm. kiipeilyn sijasta
4. kehittynyt pakaralihas (tuottaa voimaa, auttaa tasapainon säilymisessä, toimistotyössä täysin hyödytön)
5. käsien edestakainen liike (auttaa tasapainon säilyttämisessä)
6. pitkä niska (hartioiden liikkuvuus juoksun aikana)
7. suhteellisen vähäinen karvapeite ja hikoilu (kehon jäähdytys)
8. suuri akillesjänne (varastoi ja vapauttaa energiaa). (Viljanen 2007, 54-55.)

Haaskansyönnin lisäksi saaliseläinten takaa-ajo uuvuksiin saakka oli alkuihmisen tapa hankkia ravintoa (Viljanen 2007, 54.) Hyväkuntoinen juoksija-metsästäjä pystyy ajamaan pienen saaliseläimen uuvuksiin.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Viljanen, Jukka. 2007. Ihminen on luotu juoksemaan (Juoksija-lehti 7, 37. vuosikerta, 54-55). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.