Tiukka tilanne: karhu

Karhu kokee ihmisen uhkana, ei saaliseläimenä, ja pyrkii väistämään ihmistä, mikäli karhu havaitsee ihmisen (mm. puheen perusteella). Karhu voi puolustaa mm. poikastaan, haaskaansa tai pesäreviiriä. (Paunonen 2007, 6.)

"Ruokolahdella 1998 emokarhu tappoi miehen joka oli sen ja pennun välissä" (Paunonen 2007, 6.)

Ihmisen tulisi toimia kuten karhu eli väistää karhua. Karhua ei saa tuijottaa ja paikalta tulisi pyrkiä poistumaan rauhallisesti. Karhulle tulee antaa mahdollisuus väistää ja sille ei saa luoda vaikutelmaa hyökkäysuhasta (mm. koiran läsnäolo). Seuraamaan lähteneen karhun voi ehkä pysäyttää jättämällä jonkin vaatekappaleen maahan, jolloin karhu voi kiinnostua siitä. (Paunonen 2007, 6.)

Uhkaileva karhu seisoo takajaloillaan ja karjuu. Valehyökkäys on mahdollinen, mutta yleensä tilanne purkautuu sen jälkeen. Oikean hyökkäyksen aikana karhun kulkee neljällä jalalla suoraa kohti kohdetta korvat luimussa. (Paunonen 2007, 7.)

Hyökkäävän karhun tilanteessa heittäydytään maahan ja suojataan niska ja pää käsillä. Vastarinta yleensä pahentaa tilannetta. (Paunonen 2007, 6.) Säilytetään maltti. Karhun juoksunopeus ja lihasvoima on suurempi kuin ihmisen.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Paunonen, Ari. 2007. Uutiset & ihmiset: Kunnioita karhua (Juoksija-lehti 7, 37. vuosikerta, 6). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.