"Juoksijan kilpajuoksusuorituksen taloudellisuutta on kehitettävä teknisesti hyvällä kilpavauhtisella juoksuharjoittelulla" (Heinonen 2006, 22.)Kilpailunomainen harjoittelu perustuu mm. lajivaatimusten ja juoksijan lähtötason määrittelyyn. Niiden perusteella voidaan määritellä suoritusvaatimukset, jotka edelleen määrittävät valmentautumisen kohteena olevat ensiarvoistetut (priorisoidut) suoritusominaisuudet. (Heinonen 2006, 20-21.)
Urheilijan kehon taloudellisuus on yleensä paras päälajissa elimistön sopeuduttua toimimaan sen aikana parhaalla hyötysuhteella. Keskittyminen vahvojen ominaisuuksien kehittämiseen tuottaa yleensä parhaan tuloksen ja rinnalla on kehitettävä rajoittavia tekijöitä niin, etteivät ne heikennä suoritusta. (Heinonen 2006, 21-22.)
"Hitaan taloudellisen juoksun harjoittelu tekee juoksusta hidasta ja taloudellista. Nopean taloudellisen juoksun harjoittelu tekee juoksusta nopeaa ja taloudellista" (mukaillen Heinonen 2006, 22.)Kilpailunomainen harjoittelu parantaa elimistön aineenvaihdunnan kykyä tuottaa energiaa kilpailun luomassa stressitilassa. Elimistön kyky muodostaa energiaa rasva-aineenvaihdunnalla paranee vain riittävän pitkäkestoisilla ja matalatehoisilla harjoituksilla. Kestävyysjuoksijan tulee harjoittaa myös kilpailuvauhtista juoksua. (Heinonen 2006, 22.)
Juoksuharjoittelun on rakennettava juoksuun mm. joustavuutta, kestävyyttä ja nopeutta. Lajinomaisessa harjoittelussa kukin suorituskyvyn osa-alue kehitetään sille tasolle mikä on riittävä lajin kannalta lyhyimmässä mahdollisessa ajassa. Nuorten tulisi harjoitella monipuolisesti jotta myöhemmin on mahdollisuus kehittyä kapean lajivalikoiman urheilijana. (Heinonen 2006, 20-22.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Heinonen, Ilkka. 2006. Mihin harjoittelu tähtää? Lajinomaisuus ratkaisee (Juoksija-lehti 8, 36. vuosikerta, 20-22). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.