Hyvä johtajuuskäytös

Hyvä johtajuuskäytös on koiran huoltajan keinovalikoima säilyttää koiran luottamus itseensä ja estää koiraa menettämästä hyvän koirakäytöksen edellyttämää itsehallintaa. Hyvä johtajuuskäytös perustuu susilauman johtajuussääntöihin ja ihmisen itseluottamukseen. (McConnell 2004, 254–265.)

Pätevä parisuhdeneuvo: "Mikäli puolisosi pitää puremajälkiä kädessäsi huvittavina, varaa välittömästi aika parisuhdeneuvojalta" (mukaillen McConnell 2004, 259–260).

Koira viihtyy hiljaisen, rauhallisen ja tyynen ihmisen seurassa. Hyvään johtajuuskäytökseen kuuluvat mm. (aakkosjärjestyksessä):

1. esine- ja tilamääräysvallan säilyttäminen
2. hiljainen, matala ja rauhallinen äänenkäyttö
3. hyväntahtoisuus (koiran opettamisen taivaansininen asenne)
4. johdonmukainen viestintä koiran asemasta (pyrkyrikoiralla on rasittavaa olla keskijohdossa)
5. kosketusmääräysvallan säilyttäminen
6. liian puhumisen välttäminen
7. toivotun käytöksen palkitseminen (positiivinen vahvistus)
8. väkivallattomuus
9. välitön puuttuminen epätoivottuun toimintaa ja ohjaaminen toivottuun toimintaan. (McConnell 2004, 254–265.)

Koira tulkitsee fyysisen väkivallan käytön todellisen vallan puuttumiseksi. Koira tulkitsee voimakkaa äänenkäytön pelon ja hallinnan menettämisen ilmauksena. Koiraa tulee ohjata tyynellä ja rauhallisella äänellä oli tilanne kuinka vakava tahansa. (McConnell 2004, 255–256.)

Koiran pakottaminen fyysisellä väkivallalla johtaa yleensä siihen, että koira muuttuu aste asteelta väkivaltaisemmaksi. Koiraa voi painostaa, kiduttaa ja rääkätä, mutta kun väkivaltaa käytetään riittävästi, koira murtuu. (McConnell 2004, 261–262.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
McConnell, Patricia B. 2004. Hihnan toisessa päässä – Opas koiranomistajan käyttäytymiseen. Alkuteos: The Other End of the Leash. Why We Do What We Do Around Dogs 2002. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Keuruu: Tammi.