Lihasrentous

Lihasrentous on levossa olevan valmiusjännityksen (lepotonus) omaavan lihaksen tila, jossa lihas kykenee vastaanottamaan ärsykkeen ja tuottamaan sille ihanteellisen vastineen. Mikäli lihas ei rasituksen jälkeen palaudu valmiusjännitykseen vaan valmiusjännityksen taso nousee, puhutaan lihaksen kestojännityksestä. (Lammi 1979, 60.)

Lihaksen kestojännitys (kohonnut valmiusjännitys) johtaa lihasaistin toiminnan heikkenemiseen jänne- ja lihasaistisolujen mukautumisen vuoksi. Kestojännittyneen lihaksen voimantuoton väheneminen johtuu lihaksen lyhenemisestä lepopituuteen verrattuna. (Lammi 1979, 60-61.)

Lihasten rentoutukseen on erityismenetelmiä. Lihasrentoutta voidaan lisätä mm. seuraavilla yleisharjoitteilla (aakkosjärjestyksessä):

1. hieronta (lihas pehmeää; saunan yhteydessä rentouttava vaikutus)
2. lämmin kylpy tai suihku, sauna (alentavat valmiusjännitystä; rasittavan harjoituksen tai kilpailun jälkeen)
3. venyttely (hitaat, pitkäkestoiset ja rauhalliset harjoitteet; lihasta ei pakoteta tai revitä)
4. verryttely (nostaa lihaksen lämpötilaa; lihas pehmeää ja kankeus poistuu). (Lammi 1979, 61.)

Lihasrentous mahdollistaa lihaksen parhaan mahdollisen lihashallinnan (koordinaatio), lihastyön nopeuden ja taloudellisuuden sekä voimantuoton. Henkinen rentous ja lihasrentous ovat osittain vuorovaikutuksessa keskenään ja niitä molempia on harjoiteltava. (Lammi 1979, 60.)

KIRJALLISET LÄHTEET
Lammi, Esko. 1979. Judovalmennus. Jyväskylä: Ei kustantajaa.