perjantai 9. huhtikuuta 2010

Koan vol. 3

Koan (japani: ko, yleinen; an, väittämä) on zen-opetuksen opetuksellinen sirpale. Koan on tarkoitus tulkita oman sisäisen maailmansa mukaisesti. (Schiller 1999, 12–13.)

Japanilaisilla kirjoitusmerkeillä ilmaistujen sananlaskujen merkitys muuttuu niiden lukijasta riippuen. Keskeistä sananlaskujen ymmärtämisessä on oivalluksen syntyminen. (Kimanen & Tomiyama 2007, ei sivunumeroita.)

Koaniin verrattavia väittämiä on myös länsimaisessa kulttuurissa. Esimerkkejä japanilaisista koaneista (aakkosjärjestyksessä):
  1. epäonnistuminen on onnistumisen alku
  2. huomenna tuulee huomisen tuuli
  3. joka tähtää kauriiseen, ei näe metsää
  4. kun on kiire, valitse pidempi reitti
  5. kun kaatuu, ei kannata nousta oppimatta
  6. kävelyn mestari ei jätä jalanjälkiä (Lao Tse)
  7. sateen jälkeen maasta tulee lujempi
  8. toivo on tie: sitä ei aluksi ole, se muodostuu kulkijoiden myötä (Lu Xun)
  9. tämä maailma on sitä, että minä tulen sinuksi ja että sinä tulet minuksi
  10. älä kaihda hidasta matkaa, kaihda paikalleen jäämistä. (osittain mukaillen Kimanen & Tomiyama 2007, ei sivunumeroita.)
Japanilaiset sananlaskut on tarkoitettu herättämään pohdinta siitä, mikä niiden todellinen tulkinta on. Sananlaskun tarkoitus on ohjata ihmistä näkemään oma tie. (Kimanen & Tomiyama 2007, ei sivunumeroita.)

Huom. Teoksessa Zen – Sydän on tie ei ole merkitty sivunumeroita. Sitä se Zen teettää (it's only rock'n'roll but I like it.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Kimanen, Mari & Tomiyama, Tomoko (toim. ja suomennos). 2007. Zen – Sydän on tie. Jyväskylä: Minerva Kustannus.
Schiller, David (toim.) 1999. Zen – opas mielenrauhaan. Englanninkielinen alkuteos The Little Zen Companion. Suomentanut Tytti Träff. Ei julkaisupaikkaa: Karisto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.