Juoksuhiljaistuminen

Juoksuhiljaistuminen on juoksuharjoitus, jossa maailman annetaan näyttäytyä sellaisena kuin se on, ilman ennalta määrättyjä merkityksiä. Ihmisen tietoisuuden alkuperäinen toimintatapa on havainnoida ympäristöä ilman havaintojen älyllistä käsitteellistämistä. (Koski 2005, 198–201.)

"Hiljaistunut juoksija on kotona (omassa itsessään)" (Koski 205, 204).

Juoksuharjoitus on menetelmä tutkia ja oppia uusia asioita itsestä ja maailmasta. Juoksija elää harjoituksensa aikana omaa itseään vapaassa ja rajattomassa sisäisessä avaruudessaan. Olemisen tosiasia on silloin mielekkyys. (Koski 2005, 201–202.)

"Elämätön elämä = täyttymätön tarkoitus = käyttämätön sielu" (mukaillen Koski 2005, 207).

Hiljaistumista ei voida opettaa sanallisesti ihmiseltä toiselle, vaan hiljaistumisen voi löytää harjoituksen kautta. Hiljaistuminen on tehtävä itse sisäisen maailmansa rauhassa. Hiljaistunut juoksija ei käytä tietoista tahtoa juoksun aikana. (Koski 2005, 212–214.)

Eläminen (itsenä ja ihmisenä oleminen) on oman sisäisen äänensä kuulemista ja olemista sille rehellinen. Suurin ongelma on se, että ihminen ei koskaan löydä kosketusta sisäiseen eheyteensä. (Koski 2005, 205–207.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Koski, Tapio. 2005. Juoksemisen filosofia. Tampere: Tampere University Press.