"La macchina va dove vanno gli occhi (auto menee sinne minne silmät katsovat)."Kirjan kansilehdillä kirjaa arvellaan mm. seuraavaksi Lokki Joonataniksi. Tarinan kertojaminä on sekarotuinen koira joka kuvaa kilpa-autokuljettajaisäntänsä elämään vaikeuksien kautta voittoon. Lopuksi koira kuolee ja syntyy uudelleen italialaisena lapsena. Koiran kuolinkohtaus on kuin lokki joonatanin, paitsi koira lentämisen sijasta juoksee (tämä on moraalisen pisteen arvoinen suoritus).
Tarinassa on myös homopariskunta (mies ja vaimonkaltainen mies). Banaaleinta on kenties se, että vanhenevan uroskoiran virtsankarkailua selostetaan pisara pisaralta. Mielestäni kerronta on kaikkein ala-arvoisinta juuri koiran elämän kuvauksen osalta.
Romaanin rakenteessa vuorottelee kertojaminän zen-filosofia ja tarinan amerikkalaistyyppinen oikeusnyyhkytarina (syöpään kuolleen vaimon sikarikkaat vanhemmat yrittävät riistää köyhältä kilpa-autoilijalta hänen tyttärensä kierolla pelillä). Loppu on kuitenkin ihana, kuljettajan unelma toteutuu.
Kirjalla siis lienee edellytykset kansainväliseksi menestysteokseksi. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.