Koan vol. 2

Koan (japani: ko, yleinen; an, väittämä) on zen-opetuksen opetuksellinen sirpale, jonka tarkoituksena on synnyttää äkillinen oivallus tai useampia oivalluksia. Koan on tarkoitus tulkita oman sisäisen maailmansa mukaisesti. (Schiller 1999, 12–13.)

Koaniin verrattavia väittämiä on myös länsimaisessa kulttuurissa. Esimerkkejä koaneista (aakkosjärjestyksessä):

1. 10 vuotta harhailua synkässä metsässä. Tänään makeaa naurua järven rannalla (Soen)
2. harjoitteluun tarvittavat ominaisuudet: suuri usko, suuri epäilys ja suuri ponnistus (tuntematon)
3. hyvää yötä, tähdet. Hyvää yötä, ilma (Margaret Wise Brown)
4. ihmisen uskonto näkyy hänen tavastaan kävellä (kaikkein tylsimmän ja tunteettomimmankin ihmisen). Elämä tässä maailmassa merkitsee valintoja. Me valitsemme oman suuntamme, ja kävelytapamme paljastaa lahjomattomasti, minkä suunnan olemme valinneet. Sitä on mahdoton salata. Itsensä elävän ihmisen kävely eroaa tavallisen ihmisen kävelystä kuin kirahvin astelu käärmeen matelusta (mukaillen R. H. Blyth)
5. kaikkein pelottavinta on hyväksyä täydellisesti itsensä (Carl Jung)
6. kun kala ui, se ui aina vain, eikä vedellä ole loppua. Kun lintu lentää, se lentää aina vain, eikä taivaalla ole loppua. Koskaan ei ole ollut kalaa, joka olisi uinut ylös vedestä, tai lintua, joka olisi lentänyt pois taivaalta. Kun ne tarvitsevat vähän vettä tai taivasta, ne käyttävät vain vähän, kun ne tarvitsevat paljon, ne käyttävät paljon. Niinpä ne käyttävät joka hetkenä sen kaiken, ja joka paikassa niillä on täydellinen vapaus (Dogen)
7. preeriaan tarvitaan apilankukka ja yksi mehiläinen, apila ja mehiläinen ja odotusta. Vain odotus saa sen aikaan, jos mehiläisiä on vähän (Emily Dickinson)
8. viisas ei ole hiljaa siksi, että hiljaisuuden sanotaan olevan hyväksi. Hän on hiljaa siksi, ettei mikään voi rikkoa hänen hiljaisuuttaan. /../(Chuang-Tzu)
9. väitätkö runojani runoudeksi? Sitä ne eivät ole. Jos ymmärrät tämän, näet runojeni runollisuuden (Ryokan)
10. yksi todellinen maailma on kylliksi (mukaillen Santayama) (teokseksesta Schiller 1999, 183, 188, 193, 200, 213, 216, 223, 228, 246 ja 258.)

Hiljaistumisen päämäärä on herääminen eli oman itsensä ymmärtäminen. "Minulla ei ole mitään sanottavaa, sanon sen, ja se on runoutta" (John Gage). (Schiller 1999, 182 ja 186–187.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Schiller, David (toim.) 1999. Zen – opas mielenrauhaan. Englanninkielinen alkuteos The Little Zen Companion. Suomentanut Tytti Träff. Ei julkaisupaikkaa: Karisto.