Koan

Koan (japani: ko, yleinen; an, väittämä) on zen-opetuksen opetuksellinen sirpale, jonka tarkoituksena on synnyttää äkillinen oivallus tai useampia oivalluksia. Koan on tarkoitus tulkita oman sisäisen maailmansa mukaisesti. (Schiller 1999, 12–13.)

Koaniin verrattavia väittämiä on myös länsimaisessa kulttuurissa. Esimerkkejä koaneista (aakkosjärjestyksessä):

1. 3 työn sääntöä: löydä sekasorron keskeltä yksinkertaisuus, löydä riitasoinnun keskestä harmonia ja vaikeuksien keskellä piilee tilaisuus (Albert Einstein)
2. elämä on sitä, mitä sinulle tapahtuu sillä välin kun suunnittelet ihan muuta (John Lennon)
3. hän teki joka asian kuin ei olisi tehnyt mitään muuta (Charles Dickens)
4. ihminen leikkii vain, kun hän on ihminen sanan täydessä merkityksessä, ja täydellinen ihminen hän on vain, kun hän leikkii (Friedrich von Schiller)
5. kun kohtaat miekkailun mestarin, näytä hänelle miekkasi. Kun kohtaat ihmisen, joka ei ole runoilija, älä näytä hänelle runoasi (Lin-Chi)
6. mistä löytäisin sen ihmisen, joka on unohtanut sanat? haluaisin totisesti jutella hänen kanssaan (Chuang-Tzu)
7. nämä kauniit lumihiutaleet eivät putoa mihinkään muualle (zen-sanonta)
8. pikkuseikat murentava elämäämme. Yksinkertaistakaa, yksinkertaistakaa (Thoreau)
9. ruusu on ruusu on ruusu on ruusu (Gertrude Stein)
10. tiedät, ettet ole mitään etkä omista mitään. Ja tiedät, kuinka vapaaksi se sinut tekee (Janwillem van de Wetering). (teoksesta Schiller 1999, 36, 49, 51, 54, 58, 266, 276, 300, 305 ja 331.)

Työ on osa koania. Nouse paikaltasi ja tee jotakin hyödyllistä. (Hakuin teoksesta Schiller 1999, 294.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Schiller, David (toim.) 1999. Zen – opas mielenrauhaan. Englanninkielinen alkuteos The Little Zen Companion. Suomentanut Tytti Träff. Ei julkaisupaikkaa: Karisto.