Vauhdinjako 42,195 km:n matkalla

Vauhdinjako 42,195 km:n matkalla on kilpailutaktinen menettely, jossa elimistön voimavaroja (glykogeenia) ei kuluteta loppuun kilpailumatkan alkuvaiheessa. Yleensä hyvä tulos saavutetaan silloin kun matkan loppupuolisko juostaan nopeammin kuin sen alkupuolisko. (Willamson 2006, 36.)

"Juostessaan suorituskykynsä rajoilla juoksijan on kilpailumatkan pituudesta riippumatta (yli 5 minuutin suoritukset) opittava säästämään energiaa 70 %:n pisteeseen saakka" (mukaillen Williamson 2006, 37.)

Taloudellinen vauhdinjako perustuu siihen, että energiaa tuotetaan osaksi riittävän rasva-aineenvaihdunnan kautta jolloin rajoittavana tekijänä oleva glykogeeni ei kulu loppuun ennen 70 %:n pistettä. Mikäli glykogeenin määrä alenee riittävästi, energiantuotanto siirtyy rasva-aineenvaihdunnan suuntaan ja juoksunopeus alenee. (Williamson 2006, 36-37.)

Vauhdinjako perustuu juoksuun sijoitettuun yrityksen tunteeseen, jonka tulisi säilyä samana koko kilpailumatkan ajan. Maratonjuoksijan tulisi selviytyä 32-35 km:n kohdalle mahdollisimman suurella glykogeenisäästöllä. Jos tämä onnistuu, maratonjuoksija suorastaan lentää loppumatkan. (Williamson 2006, 37.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Williamson, Norrie. 2006. Coach Norrie: Maratonennätys viisaalla vauhdinjaolla (Juoksija-lehti 4, 36. vuosikerta). Ei julkaisupaikkaa: Kustannus Oy Juoksija.